Caleta Cluedo, Isla Clarence

Pitelemme tuulta ja sadetta Caleta Cluedossa. Eilen jätimme luoteeseen kaartuvan Magalhãesinsalmen ja tulimme pitkin kapeaa Acwalisnan-kanavaa etelään. Tämä on neljäs ankkurilahti Punta Arenasista lähdön jälkeen, ja vähitellen uusi ankkuronti- ja kiinnitystapa alkaa sujua. Manta on perä tuuleen, kaksi 100 metriä pitkää peräköyttä kiinni rannassa ja keulasta 50 metriä kettinkiä ja tupla-ankkuri vedessä. Olin luullut köysiä tarvittavan paksun ja tiheän leväkasvuston (kelp) vuoksi, mutta tähän mennessä levä ei ole haitannut ankkurointia. Sen sijaan tuulet ovat niin kovia, että on varmempi olla maihin vedettyjen köysien kuin ankkurin varassa. Olisi mukavampi olla keula tuuleen, mutta siihen tarvittaisiin perästä laskettava ankkuri ketjuineen. Tämäkin toimii.
Laskemme ensin ankkurin, sitten köydet soudetaan maihin. Vene pysyy pakilla paikoillaan. Soutaja sitoo köyden pään vyötärönsä ympäri, toinen juoksuttaa köyttä veneestä. Toinen tapa on viedä rantaan koko köysinippu, joka on koilattu muoviseen punoskoriin.

Pari tuntia meidän jälkeemme saapui belgialainen vene, joka kiinnittyi neljällä köydellä taaksemme. Joissakin ankkuripaikoissa, kuten seuraavassa Caleta Brecknockissa, on tilaa vain yhdelle veneelle. Belgialaisilla on sama matka, katsotaan kuinka mahdumme Brecknockiin.

Maisemat muuttuivat jylhiksi heti Punta Arenasin jälkeen. Vuoret ovat ruskeanvihreitä, paikoin näkyy länttejä viime talven lunta. Rinteillä on vesiputouksia. Pilvet roikkuvat alhaalla peittäen huiput, hetken kuluttua pilvet kaikkoavat ja aurinko läikittää maisemaa, kunnes taas tihuttaa ja maisema kätkeytyy harmaaseen harsoon. Toisena päivänä valkoiset hattarat kiitävät huikaisevan sininellä taivaalla, yöllä näkyy tähtiä ja kuu valaisee kuin katuvalo.

Patagonia ja Tulimaa kuuluvat subtrooppiseen sademetsävyöhykkeeseen. Yleisin puu täällä etelässä on ikivihreä magellanin pyökki (lat. nothofagus), jonka lehdet muistuttavat vaivaiskoivun lehtiä. Tuoksukin on koivuinen, keräsin oksia löylyveteen, mutta vihdaksi niistä ei ole.
Maasto on soista: paksua, paikoin upottavaa sammalta, ruohomättäitä, matalaa pensaikkoa. Caleta Hiddenissä patikoimme kukkulan yli järven rantaan ja vielä sen takaiselle kukkulalle, josta näkyi toinen järvi. Täydellinen erämaa.
Tulee mieleen Alaska, tosin kynttiläkuuset ja eläimet puuttuvat. Tähän mennessä olemme nähneet vain lintuja, ei vilaustakaan merinisäkkäistä. Maaeläimiä ei taida edes olla.
Jokainen ankkurilahti on ollut hieman erilainen, hyvin kauniita kaikki. Tuntuu helpottavalta ja hyvältä olla vihdoin täällä, vaikka alueen vaativuus alkaa vasta valjeta. Tuulet ovat kovempia kuin Alaskassa kesällä (vai muistanko väärin!), kun matalapaineita vyöryy lännestä vähintään joka toinen päivä.

Olemme olleet aamuisin radioyhteydessä muihin purjehtijoihin, mm. ruotsalaisen s/y Ariannan Lasseen ja hollantilaisen Anna Carolinan pariskuntaan. Kello 9 paikallista aikaa on Patagonian netti ("radiorinki") taajuudella 8164 kHz. Sitä ylläpitää saksalainen Wolfgang (ex Wilde Mathilde) Valdiviassa Villaricassa.
Joka ilta lähetän Chilen laivastolle sähköpostilla sijaintimme. Se pitäisi antaa kaksi kertaa päivässä (kello 8 ja 20), mutta VHF ei kuulu, radiomeili ei toimi aamuisin, joten raportointi on jäänyt yhteen. Toivottavasti se riittää.
Winlink on toiminut ja blogin sijaintikarttaa on pystytty päivittämään. Jos karttaan ei tule positiota, se johtuu radiosta. Olemme tulleet Punta Arenasista 100 mpk, matkaa Puerto Williamsiin on vajaa 200 mpk.

Sade ropisee, tuuli on toistaiseksi tyyntynyt, kamiina pöhisee. Ulkona on +7C, sisällä +24C. Nyt alan tehdä leipätaikinaa. Hanski huoltaa konetta, Fredde lukee. Illalla lämmitetään sauna.